Kalajuttuja ja tapahtumia 2007

Kesän ja syksyn kalastusta

Kesä kului mukavasti hauenheittokalastuksen parissa. Ulkokarikot olivat edelleenkin pääosassa, vaikka sisempänäkin saaristossa tuli syyspuolella heiteltyä. Suuret hauet loistivat poissaolollaan, saaliina 1,5 - 5 kiloon olevia haukia. Kappalemääräisesti kalaa nousi hyvin ja tyhjiä reissuja ei sopinut mukaan ainuttakaan

Taimenenuistelu jäi vähiin, siitä pitivät tuulet huolen. Varasuunnitelmana käytetty hauenuistelu onnistuikin loistavasti. Syyskuun loppupuolella ja koko lokakuun purivat hauet magnum -vaappuja palasiksi oikein urakalla. Eräällä reissulla kaksi +8 kilon haukea nousi veneeseen perättäisistä tärpeistä. Syksyn suurin painoi 8,55 kiloa ja yli seitsemän kilon haukia tuli useita. Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista oli kun kaikkia neljää juuri uimaan saatua vaappua vietiin yhtä aikaa. Laitoin viidennen, vasta laskuvaiheessa olleen setin takatelineeseen ja aloin kelaamaan yhtä noista neljästä ylös ja silloin vietiin jo viidettäkin. Kaikki hauet tulivat ylös asti, isoin +5 kiloa

Muutaman taimenreissun sain tehtyä, kun hyvällä tuurilla vapaapäivä sattui heikkotuulisen päivän kohdalle. Ihan ilman tapahtumia ei tarvinnut olla, yhdellä reissulla jäätiin kyllä vain tärppisopalle, mutta muuten nousi kalaa veneeseenkin saakka. Eniten tapahtumia oli lokakuun puolivälissä kokopäivän reissulla, jolloin veneessä kävi kuusi kalaa ja näiden lisäksi pari tärppiä ja karkuutusta väsytyksen aikana. Ainut ongelma oli koko, vain yksi löysi tiensä ruokapöytään, muut saivat vapautensa takaisin.

Marraskuun neljäntenä lähdimme kovin odotuksin kalaan, myrskytuulet olivat tyyntyneet vuorokautta aiemmin ja nyt olisi viimeisiä mahdollisuuksia saada  taimenta ruokapöytään. Saimme vieheet veteen ja ehdimme uistella tunnin verran kun ensimmäinen kala kävi retuuttamassa Iron Spoon -lusikkaa plaanarissa, ei suostunut kuitenkaan pysymään kiinni. Tunnin verran lisää yritystä ja yksi pikkukala kävi näyttäytymässä veneessä. Sitten alkoikin hiljainen jakso, joka onneksi päättyi kunnon räikänpärinään puoli kahden maissa. Istuimme kaikessa rauhassa lämpimässä hytissä kun yhtäkkiä tajusin ulkoa kuuluvan äänen tulevan jostain kelasta. Rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr, kala paineli lujaa veneestä poispäin ja ihmettelin kun ei aio ollenkaan pysähtyä. Vihdoin ja viimein pärinä loppui ja taimen hyppäsi ilmaan kaukana veneen perässä. Matkaa oli kuitenkin niin paljon, että siinä vaiheessa ei kalan kokoa edes yritetty arvuutella.

Kala oli mennessään laukaissut plaanarista kolme ylimääräistä siimaa mukaansa, ei näyttänyt hyvältä. Onneksi ne eivät jääneet kuitenkaan kiinni syöksyvän kalan siimaan. Säikähdin jo välillä että kala karkasi kun paino vavanpäässä hellitti, mutta jatkoin kelausta siitä huolimatta. Taimen teki saman tempun kuin lohetkin aina silloin tällöin ja ui suoraan venettä kohti. Viitisenkymmentä metriä ennen venettä iski se jarrun päälle uudestaan, silloin olin varma että nyt on vavanpäässä sen kokoinen taimen kuin tuo pitkä ensisyöksykin antoi odottaa. Kala teki syöksyn sivulle ja poimi mukaansa kaksi lähintä pyyntöä plaanarista. Tuskan hikeä pukkasi otsalle kun katsoin sen touhuja, saakohan vielä siiman poikki tuolla temppuilullaan. Kaasuvipu tyhjäkäynnille ja kaikki ylimääräinen veto pois, älä karkaa. Haavimies uimatasolle ja hommalle haettiin onnellinen loppu. Veneeseen nousi uskomattoman paksu taimen, 71 cm pituutta ja rannassa antoi puntari jo verestetylle kalalle painoksi 4,86 kiloa. Taimenuistelua parhaimmillaan.

Kesäkalastuksen yhteenvetoa, kirjoitettu 3.9.2007

Lämpöä on pidellyt, lähinnä vain kyllä takan ääressä sisätiloissa. Onneksi vettä ei satanut koko kesänä kuin pari - kolme kertaa, päivässä. Kesä on kulunut säästä huolimatta jälleen kerran liian nopeasti, onneksi kalassa on kuitenkin ehtinyt käydä. Jokunen kuha on pyyntöihin tarttunut, mutta ylivoimaisesti eniten aikaa on kulunut hauen heittokalastuksen parissa. Hirmusaaliilta on toistaiseksi vältytty, mutta parempaa on luvassa kun vedet hiemän jäähtyvät.

Saalistilaston kärkipäässä pari +5 kilon haukea (nämä kylläkin uistelemalla), useita +nelosia ja lähes joka reissulla on kolmen kilon raja rikkoontunut. Nuorimmainekin (4 v.) väsytteli uuden ennätyksensä, +3 kg. Puolentoista kilon hauen kanssa venyttely sujui mallikkaasti, mutta isomman kanssa oli vapa/kela yhdistelmä hävitä laidan märemmälle puolelle. Onneksi ehdin hätiin ja kaikki päättyi onnellisesti, myös hauen puolesta. Pikaisen punnituksen ja kuvauksen jälkeen krokotiili takaisin mereen.  

Jerkkikalastus tuntuu vievän miestä enemmän ja enemmän vaikka normaalikin haspeli on joka reissulla mukana. Homman tehokkuus kasvaa reissu reissulta ja huonoimpinakin päivinä jokunen hauki tapaa jysähtää jerkkeihin kiinni. Tyhjät reissut alkavat olla historiaa. Yksi suuri asia onnistumisessa ns. anna kalan kertoa -kalastus, mutta siitä lisää ehkä joskus Erä -lehden palstalla. Lueskelkaa lehteä muutenkin tarkasti, kommentteja kirjoittamistani jutuista otan mielelläni vastaan, joten sähköpostia tulemaan. Joistain aiheista voidaan vaikka väitellä... 

Rennossa kaveriporukan järjestämässä heittokisassakin tuli oltua mukana kutsuvieraana. Viisi venekuntaa kalasti reilussa tuulessa, noin 15 m/s. Päivän suurin kala oli kelistä huolimatta komea 6.4 kiloinen hauki. Huonoa siinä oli vain se, että se ei tullut meikäläisen kipparoimaan veneeseen. Hieman lohdutusta saimme kuitenkin kokonaiskisan voitosta reilulla marginaalilla, lähes tuplat enemmän kalaa kuin kakkosella. Kiitokset kutsusta Team Nöjtare! Käykääpä tutustumassa osoitteessa www.teamnojtare.multi.fi kavereiden kalastusharrastukseen.

Alkukesän kalastustapahtumia

Jo alkoivat jerkit toimimaan kun hauki sai kutupuuhansa valmiiksi. Sisäsaaristossa ei ole tullut heiteltyä kuin nimeksi, mutta ulkosaariston karikoille on ehditty tehdä jo useampi reissu. Vesi ollut tänä kevään poikkeuksellisen kirkasta, pohja näkyy välillä vielä jopa neljässä metrissä. Loistavaa hauenkalastusta, kuin akvaariota katselisi. Haukien syöksyt ja iskut näkyvät, puhumattakaan niistä jotka seuraavat uistimia aina veneen viereen saakka.

Enemmän kuin puolella reissuista on neljän kilon raja rikkoontunut ja tyhjiä reissuja on yksi kokonainen, sekin hätäinen pistäytyminen parilla lähimmällä paikalla. Ulkokarikko sessioiden kalojen keskikoko reilusti kahden kilon päälle, parilla reissulla jopa yli kolmen kilon. Vesi vielä todella kylmää ja paras aika reilusti edessäpäin. Hieno kausi tulossa!

Lohen perässä tuli vietettyä 90 tuntia. Lujassa olivat, mutta tulihan sieltä kalaa kun jaksoi yrittää. Viisi veneeseen ja muutama karkuun. Huono puoli oli, että noista viidestä vain kaksi päätyi ruokapöytään asti. Kolme muuta olivat joesta palaavia  laihoja kaloja. Isoimmat reilusti yli metrin pitkiä, mutta painoi vain  7 -8 kiloa.

Räikät lauloivat mukavasti ja tunnelma oli korkealla vaikka saamani nousukalat eivät mitään jättejä olleetkaan, 8.2 ja 7.3 kiloa. Lohenuistelun tulevaisuus näyttää hieman harmaalta tällä hetkellä, suuri osa alueen uistelijoista jäi ilman kalaa ja ammattikalastajien saaliit olivat edellisiä vuosia huomattavasti heikompia. Kokkolan edustalla muutamat kaverit onnistuivat hyvin, veneisiin nousi todellisia jättiläisiä, parhaimpina 17 ja 18.6 kiloiset lohet.

Ensivuodesta tulee jännittävä hieman negatiivisessä mielessä. Jos saalismäärät eivät nouse ja kanta on edelleen heikentynyt on lohen tulevaisuus vaakalaudalla. Parempaa odotellen ja toivoen.

Kevään haukikalastusta

Avovesikauden kalastus pyörähti käyntiin etuajassa, huhtikuun puolella tehtiin ensimmäiset heittoreissut. Nyt toukokuun alkupuolella kutu menossa jo monessa paikassa,  kaislikoissa vesi lentää ja loiskuu. Jerkit eivät tunnu kelpaavan ennen kutua, lusikkauistimet vieneet pelin lähes kymmenen nolla. Mutta tahti vaihtuu kun tankkaaminen alkaa, jerkit lunastavat takuuvarmasti ykköspaikkansa takaisin. Seuraavassa lyhyt raportti viikonlopulta.

Lauantai 5.5.

Kymmenen maissa aamupäivällä vesille. Hieman utuista ja tuulista, keli aivan tuoksui kalalle. Parituntia käytettävissä kalastamiseen ja arpomiseen ei ollut aikaa, joten suoraan yhdelle ottipaikoista. Ulkosaariston kivikon takana oleva lahti, vettä metristä kahteen. Heti lahden suulla pari peesaajaa pyörähti takaisin veneen vierellä, vasta kolmas suostui ottamaan kiinni, vajaa kakkonen.

Syvemmällä lahdessa olikin sitten haukea riittämiin, koossa vaan ei ollut hurraamista. Silmäpuntarilla jokunen + kakkonen. Lähes joka heitolla jonkinmoinen kalakontakti, varovaisia raapaisuja tai seuraajia. Ehkä joka kolmas tai neljäs suostui puraisemaan uistinta kunnolla. Neljää eri jerkkiä tuli myös uitettua, ei mitään tapahtumia haukea täynnä olevassa lahdessa. Takaisin lusikka osastolle ja kalantulo jatkui.

Veneessä kävi hieman vajaa kolmonen, olihan täällä sentään jokunen isompi. Hetken päästä parani jo hieman yli kolmen ja suurimmaksi ylsi 3.2 kiloinen. Pari pienempää kävi vielä pikavierailulla, mutta sitten riitti. Ei makeaa mahan täydeltä, veneen kokka kotia kohden.

Sunnuntai 6.5.

Liian kaunis ilma olla kotona. Iltapäivällä soitto kaverille ja hetken päästä vesille. Ensimmäinen sisäsaariston ruohikkoreuna antoi yhden pienen taistelun joka päättyi hauen hyväksi 1 - 0. Kaislikon sisällä käytiin sotaa, ainakin näkymistä päätellen vesi lensi ja veteen piirtyi syöksyvanoja toinen toisensa perään. Vaihdetaanpas paikka ulommas, täällä ei tunnu olevan tuo ruokailu oikein listalla ylimpänä.

Jokunen paikka pikakelauksella läpi, muutama vaatimaton tärppi eli hiljaista. Ulommaksi vain, kylmempään veteen missä kutu ei olisi vielä täysin käynnissä. Vanha tuttu paikka ulkomerinäköalalla, pienimmät hauet aloittelivat jo kutua, mutta keskemmällä lahtea seuraava kokoluokka odotteli vuoroaan. Ei suuren suuria, mutta parinkilon molemmin puolin kalaa löytyi. Kaveri väsytteli päivän parhaan, olikohan 2.6 kg. Muutaman heiton päästä huomautin, että nyt siirtyy päivän parhaasi hopea tilalle. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, hauki karkasi. Muutama voimasana lipsahti suusta ja kalastus jatkui.

Parin kilon ylityksiä tuli jokunen. Pelkäsin jo kaverini vievän päivän parhaan tittelin kunnes kevennettyyn taimenlusikkaan jysähti hieman lujemmin. Pysy prkl..., ja pysyihän se, 3.7 kiloinen urheilumallinen pitkä hauki, taisi olla uroskala. Muutama heitto ja siirtyminen taimenen kalastuksen pariin, kun tuo ottipelikin roikkui jo valmiiksi siimassa.

Ottipeli joutui kuitenkin vaihtoon. Väritys oli jotenkin kärsinyt, viehe oli lähes valkoinen maalin karistua hauen käsittelyssä. Taimenta haettiin vajaan tunnin verran, ja yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Ei tapahtumia. Joten kotiin ennen lätkän alkua.

17.3.2007

Talvikausi vetelee viimeisiään, jää monessa paikassa kulkukelvottomassa kunnossa ja lumet sulaneet rantoja lukuunottamatta lähes kokonaan. Avovesikausi kolkuttelee ovelle.

Kelkkareissut jäivät muutamaan, pilkille vielä muutamiin paikkoihin pääsisi jos kulkuvälineeksi valitsee potkurin. Pakkasaamujen jälkeen pinta kantaa ainakin jonkun tunnit, iltapäivällä voikin sitten nostaa potkurin selkään ja kävellä sohjossa kotiin.

Talvet vain lyhenevät ja lämpenevät,  jostain syystä kyllä kaipaan kunnon lumisia talvia, joita täällä rannikolla ei ole moneen vuoteen nähty. Parasta ja kauneinta aikaa kevättalvi, joka ennen kesti puolitoista - kaksi kuukautta on nyt kutistunut muutamaan viikkoon. Aika näyttää jääkö muutos pysyväksi, toivottavasti ei, mutta pahalta näyttää.

14. ja 15. päivä tuli saaristoa kierrettyä työn merkeissä, viimeiset päivät kun jäällä moottorikelkalla pystyi liikkumaan. Olosuhteet vaihtelivat kohtalaisesta jäästä avoveteen ja myös jään päällä oli välillä paljon vettä. Ilma oli kaunis ja maisemista tuli nautittua todella paljon. Ensimmäiset harmaalokit kailottivat keväistä huutoaan, mikä lie mielessä... Merikotkia oli paljon liikkeellä, näimme muutaman todella läheltä, lensivät ylitsemme parinkymmenen metrin korkeudella, sykähdyttävä näky.

Kelkalle huolto ja pressu päälle, veneet esille talvisäilöstä ja hieman lisävarustelua tulevaa sesonkia varten. Ensimmäiseksi haukea jahtaamaan, viime keväänä löytyi pari uutta hyvää paikkaa, jos vaikka niistä aloittaisi. Lohenuistelusesonkia varten on jo taktiikkaa hiottua, saas nähdä purevatko uudet suunnitelmat.

3.2.2007  Kelkkakauden 2007 avaus.

 Jää antoi odottaa itseään, tammikuussa avovesi jopa sisäsaaristossa. Tulihan se talvi sieltä vihdoin ja viimein. Koko perhe matkaan, eväitä ja pilkkivarusteita uhontamatta. Jäällä lunta sen verran, että kelkalla ajo onnistui. Pehmeää pakkaslunta peilisileän jään päällä ja välissä tuulen ja tuiskun kasaamia kinoksia. Välillä liukasta ja sitten taas kumppuista, varovaista ajoa jotta ensimmäisen reissun nautinto ei kärsisi.

Muutaman kilometrin siirtymä ja kelkka parkkiin. Hätäisimmille heti reiät hieman rannasta ulospäin. Kolme kalastusuransa alussa olevaa poikaa vapaa heiluttelemaan. Rouva joka nauttii ainoastaan vesillä tai pikemminkin jäällä olosta ei kalastuksesta paljoa perustanut. Avasi mehupullon ja kaivoi eväsrasiasta suklaata. Hupinsa kullakin.

Allekirjoittanut tai oikeammin jutun laatija veivasi rantakaislikon reunaan muutaman reiäin hauentoiveessa. Mutta koko vartin pituisen kalastusrupeaman aikana ei yhtään krokotiiliä pyydykseen käynyt.  Pikkuvinkki: haukipilkille ei välttämättä kannata lähteä koko perheen voimalla, ainakaan meidän tapauksessamme.

Pojat pilkkivät innokkaasti ja vähintään yhtä kovalla tarmolla huutelivat: isii, ei tuu kala (puhuvat paremmin ruotsia kuin suomea). Jokunen kymmenen metriä ulospäin ja uutta reikää. Ja pienen odottelun jälkeen valtaisa tärppi, vastaisku ja kala jäälle. Varmaankin lähes kymmenen senttiä pitkä särki. Ja siitähän ilo nousi, kaikki pojat juoksujalkaa paikalle, isii, poraa tähän, isii, minä kanss. Syöntirupeaman jatkoksi nousi lähes sormenmittainen ahven. Ja sitä oltiin jo viemässä kotiin pannulle. Onneksi kaikki asiakkaani eivät ole näin vaatimattomia ja helposti tyytyväisiä, hommasta katoaisi jännitys.

Vaimon suklaalevy alkoi uhkaavasti  lähestyä loppua ja saattahaan sen arvata mitä siitä seurasi. Koko seurue tavaroineen kyytiin ja kaasua. Mutta eipäs liikkunutkaan kelkka, veti sutia. Pojilla oli hauskaa ja vaimolla ei. Työntämään... hieman vauhtia, lunta jään ja telan väliin ja menoksi. Hrrr, kylmä reissu, ei tuo helmikuun alun aurinko vielä lämmitä, mutta odotas vain muutama viikko. Sen jälkeen reissut pitenevät ja kalansaaliit paranevat.

Terveisin Jomppe